Jokaisen sodan kirjattuun historiaan sisältyy yleensä kertomus ensimmäisistä laukauksista ja niiden todistajista. Kukin kertomus tarjoaa välähdyksen paitsi sodan alkamisesta, myös ihmisten elämän aikakauden luonteesta.
Historioitsijat, jotka kertovat Amerikan sisällissodan ensimmäisistä laukauksista vuonna 1861, kuvaavat yleensä tykkejä, kanuunoita ja purjelaivoja Etelä-Carolinan Charlestonin lähellä sijaitsevan linnakkeen ympärillä.
Tapahtumat kiihtyivät kohti ensimmäisen maailmansodan syttymistä vuonna 1914, kun terroristit salamurhasivat Itävalta-Unkarin keisarikunnan arkkiherttuan kranaattien ja pistoolin avulla Sarajevon kadulla.
Vasta Nürnbergin sotaoikeudenkäynneissä ymmärrettiin täysin, mitä Puolan rajan tuntumassa tapahtui 25 vuotta myöhemmin. Vuonna 1939 natsien SS-joukot pukeutuivat puolalaisiin univormuihin ja tekivät hyökkäyksen saksalaista radioasemaa vastaan. Adolf Hitler perusteli tällaisilla hyökkäyksillä salamasotahyökkäystä, jossa yhdistettiin panssarivaunuja, lentokoneita ja joukkoja Puolan kaupunkien ja siviilien valtaamiseksi.
Kukin näistä tapahtumista kertoo myös sen ajan teknologiasta, jolla oli merkitystä sodan lopputulokseen ja sen aikana eläneiden ihmisten elämässä.
Ukrainan sota noudattaa tätä kaavaa. Venäjän armeija vyöryi Ukrainan rajan yli 24. helmikuuta 2022 joukkojen, panssarivaunujen, lentokoneiden ja risteilyohjusten voimin. Ensimmäiset laukaukset ammuttiin kuitenkin jo tunteja aiemmin, kun kalenterissa luki vielä 23. helmikuuta. Niihin liittyi "Foxblade"-niminen kyberase, joka laukaistiin Ukrainan tietokoneita vastaan. Aikamme teknologiasta kertoo se, että ne, jotka havaitsivat hyökkäyksen ensimmäisten joukossa, työskentelivät toisella puolella maailmaa, Yhdysvalloissa Redmondissa, Washingtonissa.
Tämä kertoo ennen kaikkea siitä, miten tärkeää on ottaa askel taaksepäin ja tehdä tilannekatsaus Ukrainan sodan ensimmäisiin kuukausiin. Sota on ollut tuhoisaa maalle tuhojen ja ihmishenkien, myös viattomien siviilien, menetysten kannalta. Vaikka kukaan ei voi ennustaa, kuinka kauan tämä sota kestää, on jo nyt ilmeistä, että se heijastaa suuntausta, joka on nähty muissa suurissa konflikteissa kahden viime vuosisadan aikana. Maat käyvät sotia käyttäen uusinta teknologiaa, ja sodat itsessään kiihdyttävät teknologista muutosta. Siksi on tärkeää arvioida jatkuvasti sodan vaikutusta teknologian kehitykseen ja käyttöön.
Venäjän hyökkäys perustuu osittain kyberstrategiaan, joka sisältää ainakin kolme erillistä ja toisinaan koordinoitua toimenpidettä: tuhoisat kyberhyökkäykset Ukrainassa, verkkoon tunkeutuminen ja vakoilu Ukrainan ulkopuolella sekä kybervaikuttamistoimet, jotka kohdistuvat ihmisiin eri puolilla maailmaa. Tässä raportissa esitetään ajantasaiset tiedot ja analyysi kustakin näistä ja niiden välisestä koordinoinnista. Se tarjoaa myös ideoita siitä, miten näitä uhkia voitaisiin torjua paremmin tässä sodassa ja sen jälkeen, ja tarjoaa hallituksille ja yksityiselle sektorille uusia mahdollisuuksia tehdä parempaa yhteistyötä.
Nykyisen sodan kybernäkökohdat ulottuvat paljon Ukrainaa laajemmalle ja heijastavat kyberavaruuden ainutlaatuista luonnetta. Kun maat lähettävät koodin taisteluun, niiden aseet liikkuvat valon nopeudella. Internetin maailmanlaajuiset reitit merkitsevät sitä, että kybertoiminta hävittää suuren osan rajojen, muurien ja valtamerten tarjoamasta pitkäaikaisesta suojasta. Internet itsessään, toisin kuin maa, meri ja ilma, on ihmisen luomus, joka perustuu julkisen ja yksityisen sektorin omistuksen, toiminnan ja suojelun yhdistelmään.
Tämä puolestaan edellyttää uudenlaista kollektiivista puolustusta. Tässä sodassa Venäjä, joka on suuri kybervalta, ei ole vastakkain vain maiden liittoa vastaan. Ukrainan kyberpuolustus perustuu ratkaisevasti maiden, yritysten ja kansalaisjärjestöjen yhteenliittymään.
Maailma voi nyt alkaa arvioida hyökkäävien ja puolustavien kyberoperaatioiden varhaisia ja suhteellisia vahvuuksia ja heikkouksia. Missä yhteispuolustus torjuu onnistuneesti hyökkäyksiä ja missä se jää vajaaksi? Millaisia teknologisia innovaatioita on meneillään? Ja mikä tärkeintä, mitä toimia tarvitaan, jotta kyberhyökkäyksiltä voidaan puolustautua tehokkaasti tulevaisuudessa? On muun muassa tärkeää, että nämä arviot perustuvat täsmällisiin tietoihin, eikä ulkoinen käsitys siitä, että Ukrainan kybersota ei ole ollut niin tuhoisa kuin jotkut pelkäsivät, saa johtaa perusteettomaan rauhan tunteeseen.